Asioilla on juurensa ja oksansa. 
Ihmisten teoilla on ulottuvuutensa ja alkulähteensä. 
Kun ymmärrät, mikä tulee ensin ja mitä seuraa, olet lähellä tietä.

Koiton Laulu -kuoro ja Naarmu-yhtye esittävät Cornelius Cardew’n Suuren opin kolmannen kappaleen ja muuta avantgardemusiikkia. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Kahvila on auki ennen esitystä ja väliajalla.

Tulkinnanvaraista-foorumilla on yhteistyössä Koneen säätiön ja Taideyliopiston Tutkimusinstituutin kanssa ja MuT Juho Laitisen johdolla toteutettu yhteisöllisen oppimisen tutkimushanke ja Cardew’n musiikkiteatteriteoksen kokonaisesitys. Teos perustuu Kungfutsen samannimiseen tekstiin, joka kannustaa omakohtaiseen ja kollektiiviseen kasvuun vilpittömän introspektion, myötätunnon ja tasapainon etsimisen avulla.

Nelivuotisen hankkeen aikana olemme kehittäneet kokeellisia harjoittelun ja esittämisen toimintamalleja. Olemme ottaneet etäisyyttä oppimiseen dialektisena ja mekanistisena prosessina ja tutkineet tiedon muodostumista elastisena ja amorfisena aineksena. Olemme painottaneet ajattelua toiminnan ohella ja luoneet moniäänisen taiteellisen praktiikan, jonka juuret ovat yhteisessä filosofisessa ja eettisessä pohdiskelussa. Samalla olemme tutkineet aktivistista, hidasta ja vastuuntuntoista vaihtoehtoa markkinaehtoiselle ja kulutukseen perustuvalle valtavirtaiselle taidemaailmalle.

OHJELMA
Alison Knowles: Piece for any number of vocalists (1962)
Hugh Shrapnel: Accompaniment / Beethoven Rite / Projectiles / Sing (1969)
Juho Laitinen: How high the moon, how deep is your love (2024)
John White: Newspaper reading machine (1970)
——
Cornelius Cardew: The Great Learning, paragraph 3 (1970)

Morton Feldman kuuluu 1900-luvun omaäänisimpiin säveltäjiin, jonka tuotanto asettuu osaksi John Cagen inspiroimaa ei-retorista uuden musiikin perinnettä. Kerronnallisuuden ja eleellisyyden sijaan keskeistä on sävellyksen pintarakenteet ja soinnin materiaalisuus.

Kuten Samuel Beckettin kirjallisuus ja Mark Rothkon maalaustaide, Feldmanin musiikki elää väleissä ja reunoilla. Jatkuvassa huojunnan, väreilyn ja monimerkityksellisyyden tilassa ovat niin näennäisen toisteiset rytmit kuin jälkitonaalinen harmoniakenttä.

Feldmanin myöhäisteosten kompositiossa mittakaava korvaa muodon. Vuonna 1985 sävelletyn teoksen Violin and String Quartet kesto on kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia, ja se esitetään tauotta. Musiikkitalon Organo-salissa soittavat Mieko Kanno, Jukka Rantamäki, Pasi Eerikäinen, Pisku Ristiluoma ja Juho Laitinen.

Musiikkitalon säätiön tuella toteutettava konsertti on loppuunmyyty. Tervetuloa avoimeen harjoitukseen la 26.10. klo 12–14: tapaaminen Organo-salin edessä klo 11:55.

Voit ladata käsiohjelman tästä.

Musikfabrik-yhtyeen viulisti ja säveltäjä Sara Cubarsi esittää Marc Sabat’n puhdasvireisen teoksen. Sitä ennen kuullaan Alvin Lucierin jousisoittimen ja tilan resonanssia luotaava "Tapper" sekä Juho Laitisen epämääräisen artikuloimista yrittävä "Musiikkia sulkeissa" ja korkeimman matalan ja matalimman korkean äänen määrittelevä "How high the moon".

Vapaaehtoinen pääsymaksu 5–30€.

OHJELMA
Alvin Lucier: Tapper (2004)
Juho Laitinen: Musiikkia sulkeissa (2016)
Juho Laitinen: How high the moon, how deep is your love (2024)
Marc Sabat: Les duresses (2004)

ESIINTYJÄT
Sara Cubarsi, viulu
Marc Sabat, viulu
Xenia Gogu, viulu
Juho Laitinen, sello

--

Marc Sabat kertoo musiikistaan: "I have played the violin since I was five years old, and composed since I was eight or nine. Unlike the guitar, harp or piano, where tones are given, a fixed part of the instrument's design, we string players, like singers, have to find our way by ear. Fortunately, we have a unique advantage: we can play two notes at once, orienting ourselves to the open strings and harmonics of our instruments. Very early on we learn to identify many double-stopped intervals, to realise that they have their own identifiable sounds, which do not always match the tempered instruments, e.g. the piano.

For me, this discovery of microtonal variations of the standard pitches led me to wonder why composers did not explicitly write these clearly audible differences and use them to make new harmonies. Later I realised there were some obscure and really interesting composers exploring this field, and that it had a name: microtonally extended just intonation (or JI for short). Some of the people who worked as pioneers in this field and whose music inspired me are Harry Partch, Elsie Hamilton, Pauline Oliveros, James Tenney, and La Monte Young.

Around the year 2000 in Berlin, Wolfgang von Schweinitz and I developed the HEJI Notation for rational intonation, as well as founding the website of Plainsound Music Edition, where we share our work in an open source model. JI has and continues to be a specialised outsider field within music, yet it inspires because it builds music forms, melody, harmony, and counterpoint directly upon the way that humans perceive tonal sounds, offering possible bridges between many musical practices and cultures."

Suuri oppi on Cornelius Cardew’n vuosina 1968–1970 säveltämä laaja kokeellinen musiikkiteatterisävellys. Sen librettona on Kungfutsen samanniminen teos, joka esittelee metodin yhteiskunnallisen sopusoinnun saavuttamiseksi vilpittömän introspektion, avoimuuden ja myötätunnon ja tasapainon tavoittelemisen avulla.

Tulkinnanvaraista-foorumilla on yhteistyössä Taideyliopiston Tutkimusinstituutin kanssa toteutettu nelivuotinen taiteellisen tutkimuksen hanke, jossa Cardew’n teoksen harjoittelemisen ja esittämisen ohella on kehitetty yhteisöllisen oppimisen mekanismeja ja periaatteita. Projektia on johtanut MuT Juho Laitinen Koneen säätiön tuella. Sen muut keskeiset toimijat ovat olleet hanketta varten perustettu Naarmu-yhtye, Koiton Laulu -kuoro ja Tulkinnanvaraista-foorumin oman UMUU-yhtyeen muusikot. Kaikki muutkin halukkaat ovat olleet tervetulleita mukaan työskentelyyn, taustoista ja taidoista riippumatta.

Kokonaisuuden tullessa päätökseensä Juho Laitinen esittelee Naarmu-yhtyeen muusikoiden kanssa hankkeen hypoteeseja, praktiikkaa ja alustavia tuloksia alustuksena keskustelulle. Tilaisuudessa kuullaan ja nähdään Cardew’n musiikin lisäksi Alison Knowlesin, Christian Wolffin ja Takehisa Kosugin taidetta. Eri toimijat esittelevät omia havaintojaan ja oppimiskokemuksiaan. Myös yleisön jäsenet voivat halutessaan osallistua harjoitteisiin.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tarjolla on virvokkeita.

Ilmoittaudu tapahtumaan tästä 24.9. mennessä.

Naarmu-yhtye esittää Hugh Shrapnelin, Janne Kivistön ja Juho Laitisen musiikkia.

ODEN on Maja Coffee Roasteryn ja Kulttuurisaunan yhteinen kokeellisen ja elektronisen musiikin tapahtuma. Ensimmäinen ODEN (0)ZERO järjestetään Paimion Parantolassa. Pyrkimys on “musiikin avulla luoda yhteyksiä ihmisen, luonnon ja kulttuurin välille. ODEN tähtää äänimaiseman resonoivan sekä Paimion parantolan että AIR-näyttelyn merkitysten kanssa.”

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Edestakaisen bussikuljetuksen Helsingistä Kiasman edestä hintaan 12€ voi tilata täältä.

ESIINTYJÄT
Primi-chibu (JP)
Timo Kaukolampi
Tuomas A. Laitinen
Tuomas Toivonen
Kuupuu (Jonna Karanka)
Heta Bilaledtin
Hanten Bureau (Alisa Närvänen, Dimitris Tatsis, Saku Kämäräinen, Sohei Yasui)
Mikko Kuorinki
Juho Laitinen ja Naarmu-yhtye
Kanyon2000000
Anna Mikkola & Pekka Airaxin - This Earth-Like Planet epanakyma (Tapani Huovinen)

Deep Listening on säveltäjä Pauline Oliverosin kehittämä praktiikka, joka keskittyy autonomisen kuulemisen ja keskittyneen kuuntelemisen eroavaisuuksien tutkimiseen. Se sisältää vuorovaikutteista työskentelyä ruumiillisten harjoitteiden ja äänimeditaation parissa. Toiminta painottaa kokeellisuutta, improvisaatiota, yhteistyötä, leikkisyyttä ja muita luovia yhdessäolemisen taitoja. Tavoitteena on edistää henkilökohtaista ja kollektiivista kasvamista – aivan kuten käynnissä olevassa Suuri oppi -hankkeessa.

Huilisti, säveltäjä ja Deep Listening -kouluttaja Jane Riglerin englanninkielinen työpaja on avoin ja ilmainen kaikille, taustasta tai osaamisesta riippumatta. Tapaamispaikkana klo 16:45 on Sibelius-Akatemian N-talon aula (Nervanderinkatu 13).

Ateljee GNTV:llä järjestettävässä, nähtävää ja kuultavaa sisältävässä tapahtumassa esiintyvät italialainen mediataiteilija ja livekoodaaja Francesco Corvi sekä Tommi Grönlund, Janne Kivistö, Juho Laitinen, Petteri Nisunen, Mika Taanila ja Marko Vuokola.

Mika Taanilan lyhytelokuva Täydellisen pimennyksen vyöhyke pohjautuu Geodeettisen laitoksen vuonna 1945 Kokkolan Poroluodolla ns. täydellisen auringonpimennyksen aikana taltioimaan filmi- ja ääniaineistoon. Teokseen kuuluu kaksi erillistä 16mm filmikelaa: positiivi (aurinko) ja negatiivi (kuu). Elokuvavälinettä käytettiin mittaamaan Euroopan ja Pohjois-Amerikan välistä tarkkaa maantieteellistä etäisyyttä kameran liikehavaintojen, lyhytaaltoradion äänisignaalien ja matemaattisten laskelmien avulla.

George Brecht oli kemisti, käsitetaiteilija ja säveltäjä. John Cagen kokeellisen musiikin kurssin innoittamana hän kehitti ns. tapahtumapartituurin periaatteen, jossa kirjoitetun ohjeistuksen tarkoitus on muuttaa arkinen toiminta tai ilmiö esitykseksi. Tapahtumapartituureista tuli Fluxus-ryhmittymän keskeinen toimintatapa. Teoksessa Drip music vesipisara pudotetaan tyhjään astiaan. Two durations koostuu kahdesta komponentista, jotka ovat “punainen” ja “vihreä”. Viides sinfonia on virtuoosikappale kuuntelijalle.

Steve Reichin Pendulum music on prosessimusiikin klassikko ja samalla puhdaspiirteistä audiovisuaalista ilmaisua: teos kuulostaa siltä, miltä se näyttää.

Francesco Corvi kertoo esityksestään seuraavaa: “In live coding concerts it is common practice to project the laptop screen revealing the code generating music and images, and to enhance the liveness of the performance. While this decision is often approached as an attempt to explain the technical process behind the work, in Beyond the Screen this projection becomes a means to blur the boundary between the creation of the artwork (poiesis) and the aesthetic experience it provides. This creates a hypermediated performative idiom where the code itself and the resulting sounds and images on the screen enter in a dialogue merging one into the other.

Instead of emphasizing the act of typing out code in front of the audience, this approach shifts the focus towards the performer's ability to embody the software they are creating on stage. This entails their capacity to react to emergent behaviours and the strive to seek for new desirable balances in complex configurations of visual and sonic process. In this context, the projection ceases to be a mere representation of the laptop screen, but instead becomes a virtual space to be explored during the performance, serving as a dynamic score generating the music and as a canvas where the code itself is transformed into evolving images that engage in a dialogue with the music.”

Konsertin väliajalla Tommi Grönlund soittaa levymusiikkia.

Yhteistyössä Aalto-yliopiston Media Labin ja Keskustakirjasto Oodin kanssa järjestämme myös Francesco Corvin live coding -työpajan perjantaina 22.3. klo 18–21. Kaikki ovat tervetulleita tähän maksuttomaan tilaisuuteen..

——-

OHJELMA
George Brecht: Two durations (1961)
George Brecht: Symphony No.5 (1966)
George Brecht: Drip music (1959)
Mika Taanila: Täydellisen pimennyksen vyöhyke (2016)
Steve Reich: Pendulum Music (1968)
--
Francesco Corvi: Beyond the screen (2024)

LIPUT
5–30€, maksa mitä haluat

Italialainen mediataiteilija Francesco Corvi johdattelee livekoodaamisen maailmaan. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Aalto-yliopiston Media Labin ja Keskustakirjasto Oodin kanssa, ja siihen on vapaa pääsy. Työpajan kieli on englanti.

Työpajaan voi osallistua aktiivisesti, jolloin mukaan tulisi ottaa kannettava tietokone, johon on asennettu Google Chrome, sekä kuulokkeet. Työpajaa voi seurata myös ilman omia laitteita.

Francesco Corvi esiintyy Ateljee GNTV:llä (Ritokalliontie 18) lauantaina 23.3. klo 19. Liput 5–30€ oman valinnan mukaan.

Francesco kertoo:

What is live coding?
Live coding is an artistic practice that uses code to make music, create visuals, and potentially many other creative outputs. Unlike other creative approaches to programming, live coding sees the act of writing code as a performative and extemporaneous act that happens on stage, serving as a means to improvise and explore creative possibilities quickly and intuitively.

While live coding primarily revolves around improvisation, it can also be used as a means to create a wide range of digital artworks, multimedia installations, compositions, and as a platform for multidisciplinary learning combining computer science with music, mathematics, and visual arts.

Live coding is fostered by a vast and inclusive community that actively exchanges ideas and tools, promoting open-source philosophy, hacking culture, and inclusiveness. Here there is no distinction between programmers and users, and the aim is to develop collective tools and to enable to personalize them according to one’s own specific needs.

Workshop description
The philosophy of this workshop is "learning by doing and having fun!" No prior skills are required to join, only a desire to be creative and to get involved. We begin with a brief introduction to live coding and to its community to contextualize it within the contemporary landscape of digital arts. Various works utilizing live coding in different ways will be shown to inspire the students, this will be followed by a brief performance by the teacher to demonstrate the potential of the tools that will be introduced right after.

Next, two of the most widely used live coding environments will be immediately introduced: Strudel and Hydra. Strudel is a language that allows for the creation of live musical patterns, offering a wide range of recorded sounds, effects, synthesizers, functions to control rhythm, melody, random structures, and much more. Hydra is a live coding environment suited to to create evolving and interactive visuals with few lines of code, as well as connect with external cameras and microphones.

Both languages are entirely browser-based, which means students don't need to install anything, and they can save and share their work with a simple link, accessible from any computer or even a smartphone.

The explanation of various software features is always alternated with moments where students are encouraged to explore possibilities intuitively and creatively. The purpose of the explanation is to provide students a base to develop their own ideas, and the teacher always tries to meet the specific demands of the class. Typically, while students are free to explore, the teacher is available to provide individual support and guide students towards specific ideas and possibilities in relation to their individual projects and interest.

At a Sibelius Academy Research Days event Juho Laitinen discusses (in English) the hypothesis, practise and tentative results of the Great Learning project. Naarmu ensemble performs works by Alison Knowles, Christian Wolff, Cornelius Cardew and Takehisa Kosugi.

The talk at Music Centre Black Box is free and open to all.

—

“The avantgarde has traditionally responded to the call for aesthetic, social and political revolution in the hope for a new world order. If art is understood as circulating commodified art objects in a market-driven art world, artistic action seems to have lost its potential to subvert. Thus, avantgarde in the customary sense may be a thing of the past.

What stays current is society’s need for radical measures, as the world is not in order. Another kind of art based on affirmative and inclusive practices could help. As a case study I present my work on Cornelius Cardew’s ”The Great Learning”, a large-scale experimental composition with ritualistic, theatrical and philosophical leanings. The four-year research project has brought together a large number of amateur and professional music-makers to act, discuss and learn from one another.

Our study has often meant letting go of habitual responses geared to convince and astonish. Instead, we have strived to make inventive, practical, consistent and ethically sound choices within an open, trusting and polyphonic artistic discourse. According to principles outlined in the eponymous text by Confucius, participants have been “looking into one’s own heart and acting on the results”, “watching with affection how people grow” and seeking balance even “in the presence of a tiger”.

We have spent an extensive amount of time together in meetings, rehearsals and performances. We have also travelled, shared meals and bathed together. Importantly, all activities have been open to anyone interested to take part as they wish. This is a fundamental departure from the hierarchies and norms of contemporary classical music.

At this lecture-recital I will elaborate on the underlying principles and their practical applications in our work. Members of the study group will join me in performing music by Alison Knowles, Takehisa Kosugi and Christian Wolff.”

– Juho Laitinen

Brutalistista arkkitehtuuria kommentoivan ohjelman teoksia yhdistää kiinnittyminen äänen silottelemattomaan materiaalisuuteen sekä rakenteiden selkeään ja konstailemattomaan esillepanoon. Esiintymässä ovat pianisti Helga Karen, sellisti ja elektronimuusikko Juho Laitinen sekä lyömäsoittaja Tiia Toivanen.
 
Peter Ablingerin teossarja weiss/weisslich käsittelee kohinaa paradoksina: se yhtäaikaisesti sisältää “kaiken” musiikin ja tyhjenee merkityksistä. Laurence Crane jatkaa Satien Sokrateen jalanjäljissä maalaamalla postmodernin filosofin monokromaattisen, tyynen ja hyväntuulisen muotokuvan. Juho Laitisen teos on katalogi sointiyhdistelmistä, joita tietystä määrästä instrumentteja voi muodostaa. James Tenneyn sävellys on kattava esitys jousisoittimen resonanssista tietyllä taajuusalueella.

OHJELMA
Peter Ablinger: weiss/weisslich 21 (1994)
Laurence Crane: Derridas (1986)
Juho Laitinen: Permutaatioita kelloille (2022)
James Tenney: Cellogram (1970)

Kun tiedät, missä pysähtyä, voit saavuttaa tasapainon.
Kun saavutat tasapainon, voit olla tyyni.
Kun olet tyyni, voit rauhoittua.
Kun rauhoitut, voit olla suunnitelmallinen.
Kun olet suunnitelmallinen, pystyt saavuttamaan tavoitteesi.

Tulkinnanvaraista-foorumilla on käynnissä monivuotinen ja monitaiteinen yhteisöllistä oppimista tutkiva hanke. Sen ytimessä on brittisäveltäjä Cornelius Cardew’n musiikkiteatteriteos The Great Learning (1968–1971), joka kannustaa esittäjiään kekseliäisyyteen, käytännöllisyyteen ja ongelmanratkaisuun sekä henkilökohtaiseen ja kollektiiviseen inhimilliseen kasvamiseen. Kaikki halukkaat ja harjoituksiin sitoutuvat ovat taustasta riippumatta tervetulleita mukaan projektiin. Lisätietoja sähköpostitse.

Joulukuussa Koiton Laulu -kuoro ja Naarmu-yhtye esittävät "Suuren opin" toisen paragraafin Tekniikan museossa. Sen kanssa asetetaan dialogiin Mieko Shiomin ja Juho Laitisen musiikkia. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Suuri oppi -hanke toteutetaan Koneen säätiön tuella.

Säveltäjä–muusikot Marc Sabat, Rebecca Lane ja Thomas Nicholson johdattelevat “rationaalisen” tai “puhtaan” vireen maailmaan. Kaikki ovat tervetulleita taidoista tai taustasta riippumatta. Englanniksi pidettävään, Goethe-instituutin tuella järjestettävään työpajaan on vapaa pääsy.

Työpaja on täynnä. Peruutuspaikkoja voi kysyä sähköpostitse.

Marc kertoo:

“Harmonic Space: exploring the sounds of “rational” or “just” intonation with Marc Sabat (composer/violinist, Berlin/Helsinki/Canada) and guest musicians from the Berlin-based Harmonic Space Orchestra: Rebecca Lane (composition/microtonal flutes, Berlin/Australia) and Thomas Nicholson (composition/viola/keyboards, Berlin/Canada)

Open to any interested participants and any musical backgrounds. Instruments welcome but not necessary. Global music practices and traditions welcome. The workshop will include some presentations of microtonally extended rational tuning (music and theoretical introduction) and an opportunity to make, share, and experience sounds in a relaxed collective setting. Everyone is welcome to participate in any way they feel comfortable, listening, using voice, gesture, playing, inventing sound-making exercises, etc. We will offer a window into our practices of composing and improvising with tuned harmonic sounds as an impulse to dialogue and new creation.”

Wandelweiser on vuonna 1992 perustettu säveltäjäkollektiivi, jonka jäseniä yhdistää kiinnostus hienovaraisiin ja huokoisiin, hiljaisuudesta versoaviin ääniin. Musiikissa voi kokea yhteyksiä John Cagen tyhjyyden estetiikkaan, Morton Feldmanin sävelpintojen materiaalisuuteen ja Pauline Oliverosin soinnin syväkuuntelemiseen. Antoine Beugerin duosävellyksen etwas (lied) vuodelta 1995 esittävät Meeri Pulakka ja Jouko Laivuori.

Sitä ennen kuulemme runoilija, räppäri ja kuvataiteilija Dxxxa D:tä, jonka musiikissa spoken word- ja raprunous yhdistyy rauhoittavia aistielämyksiä tavoittelevan ASMR-kulttuurin estetiikkaan: “Olemisen outouden ontoginen taivastelu runouden keinoin yhdistyy minimalistisiin ja estetisoituihin banaaleihin arkisiin ääniin kuten sydämenlyöntilooppeihin, nahkatakkien narinaan, ilmastointiteipin rasahduksiin ja vetoketjuskrätsiin.”

Liput 15/10€ ovelta. Uteliaat muusikot ry:n kannatusjäsenille vapaa pääsy.

Gretan studio on osoitteessa Malminkatu 24E sisäpihalla. Summerissa lukee “Greta productions”.

Alvin Lucierin Still and moving lines of silence in the shape of hyperbolas on koreografinen installaatio, jossa risteävien siniaaltojen avulla luodaan alati muuntuva kolmiulotteinen äänimaisema. Aallonmuotojen solmukohtien välille piirtyvät hyperboliset kuvaajat muodostavat reittejä, joiden avulla maisemassa voidaan navigoida. Soittamalla elektronisesti tuotettuja ääniä lähellä olevia taajuuksia instrumentalistit kaivertavat topografiaan uusia poukamia tai muokkaavat jo olemassa olevia. Tässä esityksessä kuullaan yksi mahdollinen elektroakustinen interaktio.

Lucierin teos tuo käsinkosketeltavasti esiin kaiken äänen perustan värähtelevänä massana. Musiikkisanastossa on kuitenkin myös erillinen käsite ”värisevyys”, tremolo, jolla tarkoitetaan saman lyhyen äänen toistamista nopeasti peräjälkeen. Juho Laitisen sävellyksen lähtökohtana on tarkastella virvelirummulle ominaisen soinnin yksittäisiä rakennusosia. Esityksessä kolme lyömäsoittajaa tutkivat subjektiivista kokemustaan siitä, mitä tapahtuu värisevyyden harventuessa kohti äärettömyyttä.

Scratch Orchestra -kollektiivin alkusysäyksenä toimi Cornelius Cardew’n Suuren opin toinen kappale rummuille ja kuorolle. Se kuullaan Helsingissä 2. joulukuuta. Kollektiivia oli perustamassa myös Michael Parsons, jonka ritualistinen Rhythm Studies kommentoi Cardew’n sinfonista kudelmaa. Rumpalit toistavat synkronissa mutta itsenäisesti kahdesta rytmisestä moduulista koostuvia fraaseja ja synnyttävät erilaisia rumpuja käyttämällä melodisesti ja harmonisesti monimuotoisen kokonaisuuden.

ESIINTYJÄT
Antti Suoranta, Jerry Piipponen, Juho Laitinen ja Tiia Toivanen

OHJELMA
Alvin Lucier: Still and moving lines of silence in families of hyperbolas (1972)
Juho Laitinen: Tremoli (2023)
Michael Parsons: Rhythm Studies (1970)

LIPUT
15/10€ ovelta (kortti/mobilepay). Uteliaat muusikot ry:n kannatusjäsenille vapaa pääsy.

Japanilaisella filosofialla ja estetiikalla on merkittävä osa länsimaisen kokeellisen taiteen historiassa. 1950-luvun lopulla aviopari Toshi Ichiyanagi ja Yoko Ono osallistuivat John Cagen New School -yliopistossa pitämälle kurssille, jolta fluxus-liike sai pontta. Tähän liikehdintään liittyivät myöhemmin myös Mieko Shiomi ja Takehisa Kosugi. Näiden säveltäjien teoksia on ollut esillä myös Tulkinnanvaraista-foorumilla.

Elokuussa koettavissa on Toshi Ichiyanagin sävellykset IBM (for Merce Cunningham) ja Music for Electric Metronome vuodelta 1960 Hanna Kinnusen, Janne Kivistön, Juho Laitisen ja Karri Kokon esittäminä.

Liput 15/10€ ovelta. Uteliaat muusikot ry:n kannatusjäsenille vapaa pääsy.

Huom! Tapahtuma siirtyy sateen vuoksi lauantaille.

Tulkinnanvaraista-foorumilla järjestetyillä esitystaiteellisilla kävelyretkillä on ollut kolmenlaisia tavoitteita: ensinnäkin nauttia ulkoilusta ja yhdessäolosta, toiseksi hyötyä luonnossa liikkumisen terveysvaikutuksista ja kolmanneksi tutkia arkisen todellisuuden ja taiteellisen työskentelyn rajapintaan sijoittuvaa esityksen/työpajan muotoa.

Retkeilemme jälleen lauantaina 5. elokuuta. Tapaamme klo 12 Paloheinän ulkoilumajalla, mistä lähdemme käyskentelemään Haltialanmetsää kohden. Kävelyn lomassa koetaan Aimo Katajamäen, Ava Graysonin, Jorma Tapion ja Kirsi Heimosen esityksiä. Pitkäkoskella kaikki halukkaat voivat osallistua Cornelius Cardew’n ja Michael Chantin teosten toteuttamiseen (ohjeistus alla).

Tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen. Kävelemme noin kuusi kilometriä enimmäkseen polkuja käyttäen. Hyvät kengät ovat silti tarpeen, ja eväitäkin kannattaa ottaa. Jos Pitkäkoskella tahtoo kahlata, voi crocseista tai vastaavista olla iloa.

Paloheinän ulkoilumajalle (Pakilantie 124) pääsee esimerkiksi bussilla nro 66.

—-

Cornelius Cardew: Brook Tuning Rite
Tune a brook by moving the stones in it.
(“Viritä puro liikuttamalla sen kiviä.”)

Michael Chant: Wash Rite
Wash.
(“Pese / peseydy.”)

Brittiläinen avantgardemusiikki on jo hyvän tovin ollut vahvasti esillä Tulkinnanvaraista-toiminnassa. Erityisesti on käynnissä Suuri oppi -hanke, jota kontekstoidaan nyt Mirka Viitalan ja Tuija Hakkilan esittämillä pianosävellyksillä.

1950-luvun lopulla Cornelius Cardew (1936–1981) otti haltuun sarjallisuuden periaatteet ja tekniikat työskennellessään Karlheinz Stockhausenin assistenttina Kölnissä. Tähän metodiseen selkeyteen Cardew otti kuitenkin pian etäisyyttä: Okteton nuotinnus on moniselitteinen niin äänen tuottamisen kuin ajallisuudenkin suhteen. 23 laskevaa ääntä sisältävä Melodia on osa kokeellista oopperaa Schooltime compositions. Siinä partituurin auktoriteettiä esityksen muodostamisessa on hälvennetty edelleen ja annettu tilaa avoimuudelle ja inklusiivisuudelle. Aiempi monimediainen versiomme teoksesta on kuultavissa täältä. 1970-luvulla kommunistiseen puolueeseen liittynyt Cardew sanoutui irti “ylevöitetyksi roskaksi” niputtamansa aiemman tuotantonsa ja ryhtyi säveltämään teoksia vallankumouksellisen liikkeen käyttöön. Ernst Thälmann oli Saksan kommunistisen puolueen johtohahmoja Weimarin tasavallassa ja kärsi traagisen kohtalon kansallissosialistien käsissä. Cardew’n variaatiot pohjautuvat Paul Arman säveltämään lauluun vuodelta 1934.

John Whiten (s. 1933) systeemisiä sävellyksiä olemme esittäneet laajasti. Esimerkiksi Newspaper Reading Machine muuntaa sanomalehtitekstin äänteiksi, kun taas Cello and Tuba Machinen algoritmit ovat seurausta ratsun liikkeistä shakkilaudalla. Vuodesta 1954 White on säveltänyt 180 pianosonaattia, jotka luotaavat lajityypin perinnettä Schumannista Busoniin. Eklektinen tyyli sisältää myös viitteitä pop- ja elektroniseen musiikkiin.

Laurence Cranen (s. 1961) musiikin toisteisuus ja pääosin tonaaliset harmoniat houkuttelevat tarkastelemaan sävelten materiaalisuutta. Koetut merkitykset ovat subjektiivisia, myös neliosaisessa sarjassa Derridas, jossa postmoderni filosofi vierailee yökerhossa, hierojalla, kaupassa ja rannalla.

Tim Parkinsonin (s. 1973) kokeellinen ooppera Time with people esitettiin foorumillamme nelisen vuotta sitten. Teoksessaan we’ll meet again hän on pyrkinyt “saamaan otteen koko pianon soinnista kuorikerroksineen ja mehevine epäharmonioineen”.

OHJELMA
Cornelius Cardew: Octet ’61 for Jasper Johns (1961)
Cornelius Cardew: Melody (1967)
Cornelius Cardew: Thälmann variations (1974)
Laurence Crane: Derridas (1986)
John White: Sonata 95 (1977)
Tim Parkinson: We’ll meet again (2015)

LIPUT
15/10€ (ovelta; vain korttimaksut tai Mobilepay)

Tulkinnanvaraista-foorumin perustoimintaan kuuluu soivien ja näkyvien taiteiden yhtäläisyyksien tarkastelu ja esille tuominen. Transponointi yhdestä olomuodosta toiseen ja takaisin voi paljastaa olennaisuuksia ilmiöiden materiaalisesta ja metafyysisestä olemuksesta ja niiden havainnoimisesta.

Valokuvaaja, dokumentaristi ja säveltäjä Phill Niblockin (s. 1933) taide on ollut merkittävästi esillä foorumillamme. Myös viivan olemusta on käsitelty toistuvasti. Niblockin sellosävellys Descent (1978) sisältää rinnakkain mutta itsenäisesti oktaavin alalla liukuvia ääniä. Nyt esitettävään versioon on päädytty tulkitsemalla uudelleen 45 vuoden takainen monivaiheinen elektroakustinen, visuaalinen ja käsitteellinen prosessi.

Partituuri koostuu taulukosta säveltaajuuksia, jotka määrittävät neljä yhdestä alkupisteestä samaan loppupisteeseen laskevaa murtoviivaa. Viivat ”kaiverretaan” elektronisesti Moog-syntetisaattorin oskillaattoria manipuloimalla, viritysmittarin neulan kärjen liikettä tarkasti seuraten. Nämä tallenteet toimivat lähtökohtina selloäänityksille, joissa soittaja pyrkii jäljentämään alkuperäiset kuvaajat minimoimalla huojunnan kahden äänilähteen välillä. Prosessi muistuttaa saman piirroksen tekemistä samanaikaisesti kahdella kädellä.

Tämä kuva kuullaan esityksessä. Siihen on lisätty viides viiva, äänitysten keskiarvo, jonka sellonsoittaja muodostaa paikan päällä.

Juho Laitisen ja Tuukka Tervon esitys asettuu dialogiin Marko Vuokolan Rakkauden valtameri -näyttelyn kanssa. Tapahtuma on avoin kaikille näyttelyvieraille. Taidehallin pääsymaksut löytyvät täältä.

Kotikonsertissa Jukka Rantamäki, Pasi Eerikäinen, Pisku Ristiluoma ja Juho Laitinen esittävät mikrotonaalista sekä ääni- ja esitystaiteellista musiikkia jousisoittimille. Esillä on myös Martti Jämsän ja Mirimari Väyrysen kuvataidetta.

Alvin Lucierin Navigations for strings (1991) tuo esiin samanaikaisesti kaventuvan ja hidastuvan prosessin. Alussa neljän sävelen permutaatiot ulottuvat pienen terssin alalle. Tätä äänialaa kavennetaan vähitellen, kunnes kaikki soittavat samaa säveltä. Samalla risteävien ääniaaltojen tuottama huojuva syke hidastuu neljästätoista hertsistä pysähdyksiin. Group Tapperissa (2004) jousisoittimen koppa on kahdensuuntainen kaikuluotain, jonka avulla kuvannetaan samanaikaisesti sekä soittimien että tilan ominaisia resonansseja. Tyypillistä Lucierin tuotannolle on se, miten minimaaliset eroavaisuudet äänen tuottamisen moodeissa synnyttävät merkittäviä muutoksia kuulokuvaan.

”Hän oli heikkona neljäsosasävelaskeliin”, muisteli Charles Ives isäänsä, visionääristä soittokunnan johtajaa George Ivesia, joka ei löytänyt ukkosenjylinässä kuulemiaan sointeja pianon koskettimien välistä. Pluralistisessa hengessä George laittoi myös kaksi eri teosta soittavaa yhtyettä marssimaan eri suunnista kohti kylän keskustaa. Sekä mikrotonaalisuudesta että kollaasista tuli Charles Ivesille tärkeitä työkaluja. Chorale vuodelta 1914 on sävelletty neljäsosasävelaskelin ja sisältää sitaatit America-hymnistä ja Marseljeesista.

Christian Wolffin musiikin hyväntuulinen ja avoin sävy ei peittäne alleen sen radikaalia luonnetta. Or 4 people (1994) on jatkoa 1960-luvun teoksille, jotka nostavat esiin yhdessä soittamisen aktin: muusikoiden välisen keskittyneen yhdessä olemisen ja tekemisen johdonmukaisuuksineen ja yllätyksellisyyksineen.

Juho Laitisen Sillalla (2012) on hauraan äänen, hälyn ja hiljaisuuden välimaastossa liikkuva sointi-, sointu- ja sointiväritutkielma.

----

Tilaisuus on loppuunvarattu. Mahdollisia peruutuspaikkoja voi tiedustella sähköpostitse: info@tulkinnanvaraista.fi.

Avantgarden rakastetuimpia helmiä ja muuta ei-uutta musiikkia myydään nyt kuin makkaraa: 1€ per kuunneltu kappale. Tule ja mene miten haluat klo 16–20! Kanttiini on auki koko tapahtuman ajan.

OHJELMA
Bernd Alois Zimmermann: Vier kurze Studien (1970)
Juho Laitinen: Moment musical #7 (2022)
Toshi Ichiyanagi: IBM (1960)
Luciano Berio: Sequenza 1 (1958)
Erkki Salmenhaara: Etüde für Cembalo (1969)
Christian Wolff: Look she said (1991)
Emmett Williams: Ten arrangements for five performers (1963)
Peter Ablinger: weiss / weisslich 7 ”panpiece” (1999)
Herman Rechberger: Fragebogen (1979)
Milton Babbitt: Homily (1987)
Yves Klein: Symphonie monotone–silence (1948)
Valentino Bucchi: Lettres de la religieuse portugaise (1970)
Lasse Pihlajamaa: Helmeilevä suihkulähde (1979)
Philip Glass: Strung Out (1967)
Alfredo Piatti: Kapriisi nro 7 C-duuri (1865)
Earle Brown: Nine rarebits (1965)
Alison Knowles: Nivea Cream Piece (1962)
Mieko Shiomi: Boundary Music (1964)
Vincent Persichetti: Parable (1973)
Vinko Globokar: Dialog über Luft (1994)
David Feldman: Hexagonal music (1979)

ESIINTYJÄT
Adrian Rigopulos, Anna-Liisa Arjama, Antti Suoranta, Carly Markkanen, Emil Fuchs, Hanna Kinnunen, Iris Mankila, Jarmo Rosenqvist, Jouko Laivuori, Juha Soivio, Juho Laitinen, Kaisa Lassinaro, Mark Reid, Meeri Pulakka, Mikko Ivars, Niko Kumpuvaara, Paola Livorsi, Pasi Eerikäinen, Pauliina Turakka, Teemu Ruissalo ja Viljami Valldén

LIPUT (vain ovelta)
1€ per kuunneltu kappale
erikoistarjous: 20 kuuntelun ostajalle yksi ilmainen helmi

Ryoan-ji ("Rauhallisen lohikäärmeen temppeli") on zenbuddhalainen temppeli Kiotossa. Sen kuuluisan 1400-luvulta peräisin olevan abstraktin kivipuutarhan tarkoitus on auttaa olevaisuuden mietiskelyssä ja johdattaa kohti valaistumista.

John Cagen Ryoanjissa vuodelta 1985 puhallinsoitinten glissandot piirtävät esiin puutarhan kivien muotoja. Lyömäsoitinten toisteiset rytmit muistuttavat sorasta, joka haravoidaan samalla tavalla joka päivä.

Esiintyjät ovat Darren Acosta, pasuuna, Hanna Kinnunen, huilu, Janne Kivistö ja Juho Laitinen, lyömäsoittimet sekä Tuukka Tervo, äänisuunnittelu.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Toimintaamme voi tukea vapaaehtoisella ohjelmamaksulla.

Tulkinnanvaraista-foorumilla on käynnissä monivuotinen ja monitaiteinen yhteisöllistä oppimista tutkiva hanke. Sen ytimessä on brittisäveltäjä Cornelius Cardew’n musiikkiteatteriteos The Great Learning (1968–1971), joka kannustaa esittäjiään kekseliäisyyteen, käytännöllisyyteen ja ongelmanratkaisuun sekä henkilökohtaiseen ja kollektiiviseen inhimilliseen kasvamiseen. Kaikki halukkaat taustasta riippumatta ovat tervetulleita mukaan projektiin. Lisätietoja tältä sivulta.

Joulukuussa Kannelmäen kirkossa Koiton Laulu -kuoro, Naarmu-yhtye ja urkuri Aleksanteri Wallius esittävät "Suuren opin" ensimmäisen paragraafin, jota kommentoimaan asetetaan esitystaiteellisessa Fluxus-liikkeessä mukana olleiden Takehisa Kosugin ja Emmett Williamsin vokaalisävellyksiä.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

OHJELMA

Emmett Williams: The Gift of Tongues (1962)
Cornelius Cardew: Melody (1967)
Takehisa Kosugi: South No.2 (1964)
Cornelius Cardew: The Great Learning, Paragraph 1 (1968)

Amduat on egyptiläinen, noin vuodelta 1425 e.a.a. peräisin oleva hautajaisteksti. Kirjoitus sisältää sekä laulettavia että soitettavia osuuksia, mikä tehnee siitä ensimmäisen tunnetun partituurin. Amduat kertoo auringon jumala Ran laskeutumisesta tuonpuoleiseen ja syntymisestä elämään joka yö ja aamu uudelleen.

David Sulzer on neuropsykologi ja muusikko. Hänen Columbia-yliopistolla johtamansa laboratorio tutkii synapsien toimintaa aivokuorella muun muassa Parkinsonin taudin ja autismin yhteyksissä. Muusikkona hän käyttää nimeä Dave Soldier ja on tehnyt musiikkia muun muassa punk-jousikvartetilleen ja elefanteille. Yhdessä käsitetaiteilijaparin Komar & Melamid kanssa hän on myös säveltänyt teokset The most wanted/unwanted song, jotka perustuvat laajaan kyselyaineistoon siitä, minkälaista musiikkia ihmiset haluavat kuulla / olla kuulematta.

The Eighth Hour of Amduat on klassista, elektronista ja jazz-ilmaisua yhdistävä video-ooppera, jonka libreton on kirjoittanut egyptologi Rita Lucarelli. Siinä Sun Ra Arkestran Marshall Allen esittää Ran roolin saksofoneilla ja sähköisellä EWI-instrumentilla. Mukana on myös mezzosopraano Sahoko Sato Timpone, kuoro ja orkesteri.

Sun Ra Arkestran työpajapraktiikalla on yhteys suomalaisen Edward Vesala Sound & Fury -yhtyeen toimintaan. Ennen oopperaesitystä kuullaan väkevien puhaltajien Tane Kannisto, Pepa Päivinen ja Jorma Tapio soittoa.

Naarmu-yhtye on syntynyt Cornelius Cardew’n musiikkiteatteriteoksen The Great Learning tutkimuksellisen kokonaisesityksen ympärille. Sen työskentelytapoihin kuuluu kokeileminen ja keskusteleminen, moniäänisyyden edistäminen ja pyrkimys sisäiseen järjestäytyneisyyteen. Tilaisuuden aloittaa yhtyeen (Anna-Liisa Arjama, Iris Mankila, Janne Kivistö, Jarmo Rosenqvist, Juha Soivio, Juho Laitinen, Kaisa Lassinaro, Pauliina Turakka ja Viljami Valldén) esitys Christian Wolffin teoksesta Stones.

Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Helsinki Jazz ry:n kanssa. Liput 20/12€ ovelta.